Vuosi vaihtui

"Oho!" ja "Hupsista" on ekat sanat jotka nyt mieleen tupsahtaa selitykseksi sille, miksen ole sanaakaan kirjoittanut tänne sitten tammikuun 2015. Ehkäpä tästä tulee traditio, että kirjoitan kerran vuodessa ja aina tammikuussa? Saa nähdä!

Skippaanpa sitten vuoden verran tavaraa ja pureudun kutkuttavimpaan aiheeseen tällä hetkellä: uuden vuoden lupaukset.

Tänäkin vuonna tänä päivänä moni ihminen on aloittanut kuntokuurin ja herkkulakon, luvannut syödä terveellisemmin, käydä tervehtimässä isovanhempiaan useammin, matkustella enemmän... Vaikka millaisia lupauksia on tehty. En yleensä tee lupauksia, koska ne eivät pidä kuitenkaan. Mutta tavoitteita on mukava asettaa! Joten tässä on omat vuoden 2016 tavoitteeni.

Kuvan kirja liittyy tapaukseen.

1. Luen kirjan. 
Juuri tuon nimenomaisen Valtaistuinpeli-kirjan. Suomenkielinen opus on ollut hallussani jo jonkin aikaa ja silti olen vielä ihan alussa. Hävettää tunnustaa, mutta hyllystä löytyy englanninkielinenkin versio, joka on ollut pölyttymässä vieläkin pidempään. Enkä sitäkään ole lukenut! Kirjojen lukeminen on mukavaa, mutta olen hirrrveän laiska aloittamaan ja ylläpitämään lukemista. Olisi hienoa jos saisin luettua enemmän vuonna 2016, jos ei muuta niin edes tuo kirja... perhana! hyväkin kun on ollut tähän asti!

Omin pienin kätösin liimattu kasaan

2. Askartelen enemmän
Minulla on ihan hyvä askartelupöytä, askartelutarvikkeita ja pidän askartelusta, joten miksen tekisi sitä useammin? Olen kovin kiinnostunut Artist Trading Cardseista (ATC), eli itsetehdyistä keräilykorteista joita sitten vaihdellaan. Askarteleminen on rentouttavaa ja kivaa puuhaa. Tätä siis enemmän tänä vuonna!

Kuva liippaa tarpeeksi läheltä

3. Lähetän enemmän postikortteja ystävilleni

Viime vuonna lähetin 231 postikorttia postcrossingissa. Hurja määrä, ottaen huomioon että olen ollut harrastuksessa mukana vuodesta 2011 ja olen lähettänyt vain 477 korttia. Tuo määrähän on tuosta melkein puolet! Hurjaa!  Mutta! Lähetin viime vuonna vain muutaman kortin ystävälle ja siihen haluan tehdä muutoksen. En halua pakottaa itseäni, muuten kortti menettää tarkoituksen. Kuitenkin aina tilaisuuden tullen haluan muistaa ystäviäni kivalla postikortilla :)

4. Pyrin tuomaan iloa niin muille, kuin myös itselleni

Lyhyesti selitettynä, iloinen minä jaksaa yrittää tehdä myös ystävät iloiseksi. Surullinen minä ei jaksa mitään. Yritän myös tehdä kaikkia niitä asioita jotka vaikuttavat kivoilta ja joita haluan tehdä, enkä estele tai ajattele, että "kiinnostus ei riitä kuitenkaan". Jos mieleni tekee aloittaa palapelin tekeminen, niin sitten aloitan sen. Jos en jaksa tehdä loppuun sitä niin voi voi! Jos en edes yritä, niin ei koskaan onnistu. Lisäksi se aika, minkä voisi laittaa palapelin kokoamisyritykseen, menisi kuitenkin vain lojuessa sängynpohjalla tai tietokoneen äärellä.


Siinä minun vuoden 2016 tavoitteeni!

Heitän Alexille haasteen, kerro minulle sinun uuden vuoden lupauksesi, sekä tavoitteesi vuodelle 2016!

Moi moi vaan! Nähdään vuoden 2017 tammikuussa

- Frea

Tähtäimessä ihannevartalo

Heippahei taas.

Tällä kertaa en aio raivota mistään minua ärsyttävästä asiasta. Haluan ennemminkin pohtia yhteiskunnan vartalokeskeisyyttä ja ihannevartalon metsästystä.

Miksi yhteiskunta pyörii painoindeksin ympärillä ja miksi ihmiset epätoivoisesti etsivät onneaan ihannevartalosta? 

Mikä muokkaa ihmisten mielikuvaa täydellisestä vartalosta? Kuka määrittelee millainen on täydellinen vartalo?

Miksei puhuta enemmän ylipainoa aiheuttavista asioista? Ylipaino ei välttämättä mene yksi yhteen sen kanssa, että ihminen on vain laiska eikä jaksa välittää itsestään. 

Miksei kannusteta ihmisiä normaalipainoon ihan vain heidän terveytensä vuoksi eikä kauneusihanteiden takia?

Itse olen vielä matkalla unelmavartaloni saavuttamisessa. Olen onnistuneesti pudottanut painoani 30 kg ja silti vielä kehonmuokkausta olisi varaa harrastaa. Tällä hetkellä tosin unelmavartaloni saavuttaminen on minusta riippumattomien tekijöiden ulottuvilla. Siihen on vielä matkaa, mutta saavutan sitä hitaasti ja määrätietoisesti. 

Vaikka painoni on pudonnut huomattavasti, ajatusmaailmani ei ole muuttunut tämän mukana. Pidän itseäni edelleen lihavana ihmisenä. Kun olen itseäni lyhyemmän tai pienikokoisemman ihmisen seurassa, tunnen pakottavaa tarvetta käpertyä kasaan. Näen itseni sen ylipainoisen ihmisen silmin ja koen tarvetta pudottaa painoani. Omakuvani muuttui rajusti ylipainoisuuden takia ja kestää vielä pitkän aikaa, kunnes pääsen edes terveen itsetunnon alarajoille. Tähän toki auttaa suureksi osaksi myös se, että jossain vaiheessa pääsen korjaamaan kehoni vastaamaan enemmän sitä sukupuolta miksi koen itseni.

Kuusi vuotta sitten painoni alkoi nousta huomattavasti. Muutuin liikunnallisesti aktiivisesta nuoresta sohvaperunaksi. Tähän vaikutti suurelta osin masennukseni ja myöhemmin ilmi tullut kilpirauhasen vajaatoimintani. En kuitenkaan käytä näitä kahta tekijää kilpenä sille, miksi minusta tuli ylipainoinen. Ne olivat vain osatekijöitä, ylipainoisuus oli niiden sivutuote. Oikea syy tälle kunnon herpaantumiselle oli yksinkertaisesti se, että söin enemmän kuin kulutin. Annoin masennuksesta itselleni syyn jäädä sohvalle lukemaan kirjaa mikropopcorn-pussin kanssa - päivittäin. Väsymyksellä annoin tekosyyn olla lähtemättä liikkumaan, vaikka liikunta olisi mitä todennäköisemmin auttanut väsymykseen. Huomaamattani parissa vuodessa painoni oli noussut yli 30 kg. En itse tajunnut tätä ennenkuin huomasin ettei edellisen vuoden kesävaatteet enää mahtuneetkaan päälleni. Tämä taas antoi uuden tekosyyn lisää syömiselle. Mitä järkeä olisi kontrolloida omaa syömistään, kun on jo valmiiksi lihava?

Aloin ostamaan isompia vaatteita, jotka mahtuivat päälleni. Silti mielessä pyöri koko ajan painonpudotus. Miksi painon pudottaminen on niin vaikeaa, vaikka se kuulostaa niin helpolta? Sanotaan vain, että syö vähemmän kuin kulutat. Tarkkaile ravintoarvoja ja syö terveellisesti. Liiku. Tottakai ylipainoinen ihminen tietää kuinka painoa saa pudotettua, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Painon pudottaminen vaatii täysin uudenlaisen ruokatottumuksen, rutinoitumisen liikuntaan ja ajatusmaailman muokkaamisen. Minulla vei kaksi vuotta totuttaa itseni ajatukseen, että muutan kokonaan elämäntapani. Koko tämän ajan kokeilin kaikenmaailman superdieettejä ja poppakonsteja. Nälkiinnytin itseni ja tämän jälkeen repsahdin aina pahemmin. Ostin valtavat kasat herkkuja ja hyvää ruokaa. Ajattelin, että ostan vähän syömistä elokuvan katsomisen kaveriksi. Oikeasti elokuva jäi toiselle sijalle ruuan suhteen. Söin itseni ähkyyn minimiajassa enkä välittänyt enää elokuvasta. Halusin vain hakea sitä hyvää oloa ruuasta, jonka itseni ähkyyn vetäminen aiheutti. Näin jälkikäteen ajatellen olen ollut täydellisen surkea näky. Läski vetämässä roskaruokaa lohduksi sille, että on ylipainoinen. Näiden ruokaorgioiden jälkeen tuli heti katumus ja päätin, etten aio syödä seuraavana päivänä mitään. Paastosin muutamia päiviä, joiden jälkeen repsahdus sattui uudestaan.

Nyt uutisissa paljon puheena olleiden tupakka-askien varoitusmerkintöjen lisäämisen vuoksi olen miettinyt, että miksei sipsi- tai karkkipusseissa ole varoituskylttejä? Niiden tulisi varoittaa ihmisiä siitä, että ne voivat aiheuttaa riippuvuutta, ylipainoa, terveysriskejä tai ennenaikaista kuolemaa. Kaikki tietysti ajattelee, että eihän niihin tarvitse laittaa varoituskylttejä, koska kyllähän kaikki tietää mitä liikaa käytettynä herkut aiheuttavat. Ihan samahan se on tupakan kanssa. Kyllä kaikki tietää että tupakka on vaarallista, mutta silti porukka polttaa sitä. Miksei kukaan puutu myös siihen kuinka paljon roskaruoka lisää sydän- ja verisuonisairauksia tai kuinka sokeri vaikuttaa elimistöön. Puhutaan paljon siitä, että yhteiskunnasta on tulossa huolestuttavaa vauhtia ylipainoinen, mutta silti kukaan ei ole liimaamassa kuvia ylipainoisista ihmisista hampurilaisaterioiden kylkeen. Itse olisin tämän tarvinnut osaksi heräämistäni todellisuuteen. Vaikken olekaan tupakan puolestapuhuja, silti henkilökohtaisesti koen epäterveellisen syömisen olevan vaarallisempaa itselleni, sekä fyysisesti että henkisesti. Koen edelleen valtavaa syyllisyydentuntoa syödessäni sipsejä tai hampurilaisaterian. Olin muutama kuukausi sitten hyvää vauhtia sairastumassa bulimiaan, mutta minun onnekseni olin jo mielenterveystoimiston kanta-asiakas. Kuinka ruoka voi olla ehto elämiselle, mutta silti se pilaa elämiä?

En ole itsekään täysin varma mikä oli pointtini tässä blogitekstissä. Koin vaan täydellisen inspiraation raottaa osaa elämäntarinastani kamppailustani unelmavartalon metsästyksessä. Toivon että joku lukija, joka itse kamppailee samojen asioiden parissa, löytäisi vertaistukea tekstistäni.

Rakkaudella,

Alex

Mobiililaitepainajainen

Morjens!

Ajattelin nyt pitkästä aikaa tehdä avautumisen. Haluan avatua mobiililaitteista ja siitä kuinka ne eivät toimi. Siitä kuinka ne tuhoaa hermojen rippeet ja ovat täydellisiä maailmanlopun vehkeitä.

Aivan ensimmäiseksi: älypuhelimet. Se idiootti, joka päätti lopettaa vanhan kunnon 3310:n valmistuksen ja ruveta valmistamaan älypuhelimia niiden tilalle, pitäisi laittaa vastuuseen ihmisten elin iän lyhenemisestä.
 Ensinnäkään niissä ei ole mitään älykästä. Ne toimivat kunnolla ensimmäiset pari kuukautta ja sitten alkaa ongelmat. Miulla on Samsung Galaxy Trend plus- puhelin (joka vois olla oikeestaan "Samsung Galaxy Rage Plussa") ja se kehuttiin maasta taivaaseen silloin kun se ilmestyi. Oli niin hienoo, kun siinä on selfiekamera ja pysyt mukana somessa. VÄHÄN VAIKEETA PYSYY MUKANA SOMESSA, KUN PUHELIMESSA ON NIIN VÄHÄN SISÄISTÄ MUISTIA, ETTÄ SOVELLUKSET EI MAHDU LAITTEESEEN!! Niin ja jos joku nyt siellä urputtaa, että etkö uuno oo älynny muistikortin käyttöä, niin KYLLÄ OLEN! Ongelmana on vaan se, että ne helvetin fiksut puhelimen valmistajat unohtivat tehdä tuohon mahdollisuuden siirtää kaikki sovellukset muistikortille. 

   Toisekseen olis ihan siistii, jos joskus pääsis oman puhelimensa galleriaan. Tähän tietysti joku sanoo taas "liian paljon on tavaraa puhelimessa, siirrä koneelle". Arvatkaa vaan oonko yrittäny! Yritän siirtää kuvia koneelle puhelimesta, niin tietokone menee jumiin! MITÄ TÄMÄ ON?!! Sitten se kone fiksuna poikana heittää siihen infolipukkeen "kahva on viallinen". MIKÄ VITUN KAHVA? Johdolla se puhelin viimeks koneessa kiinni oli kun katoin. 

Sitten akun kesto. Joka päivä saat kuletella laturia mukana ettei puhelimen akku vaan lopu kesken. Siis porukka just löyti Maan serkun Keplerin avaruudesta ja sit ei voida keksii vaikka vähän pitempikestoista akkua. ON AIKOIHIN ELETTY. Sitten tuo raksupoksupuhelin ilmottaa ystävällisesti siinä 15%:n kohdilla, että kytkeppä minut laturiin. Sekunnin päästä akku onkin pudonnu kahteen prosenttiin ja se sammuu. NIINKUN MIKSI JA MITEN?! 

Sovellukset jumittaa ja laite pysäyttää niiden toiminnan automaattisesti. Just kun oot ollu kirjottamassa maratonviestiä Messengeriin, niin puhelin laittaa sovelluksen kiinni ja se kaikki teksti on kadonnut. KIITOS PUHELIN! Tai oot ottamassa kavereista kuvaa Instagramiin, niin kamera jumittuu ja kenestäkään ei enää tarvii ottaa kuvia. Kaverit alkaa aina hädissään kaivelemaan puhelimiaan apuun siinä vaiheessa, kun mietit et otetaanko yhteiskuva, ettei tarvitse kiustaantuneina seisoa jumittuneen puhelimen edessä tekohymy naamalla.

Sitten on vielä tää wifiyhteys. Istut junassa, jossa on ilmainen wifi ja kytket sen päälle. Mietit, että tässähän tämä neljä ja puoli tuntia junassa menee rattoisasti youtube-videoita katsellessa. EI MUUTEN MENE. Wifin kytkeytyessä päälle mobiililaitteen yläreunaan ilmestyy wifiyhteyden symboli kysymysmerkin kanssa. Kuuden minuutin videon katsomiseen saat varata 15 minuuttia aikaa. Hiukset kerkeää harmaantua siinä ajassa, kun yrittää saada sen videon katottuu loppuun saakka. AAAARGH!!
   Puhelimeni kykenemättömyydestä ylläpitää wifiä kertoo myös se, että istuessani langattoman reitittimen vieressä puhelimessa wifiyhteyden ollessa päällä, puhelimen näyttöön tulee teksti "wifi-yhteys epävakaa". MITEN?? ISTUN REITITTIMEN VIERESSÄ JA SEN METRIN MATKALLAKO SIITÄ YHTEYDESTÄ TULI EPÄVAKAA?!!

Viimeisenä ihanuutena on päivitykset.

...En tiiä mistä alottaisin. Siis puhelin on tyyliin kaks viikkoa vanha ja sillon jo tulee ensimmäinen ohjelmapäivitys. Sitten se vie tilaa jo ennestään vähäisestä puhelimen muistista. Jos päätät ohittaa tämän vapaaehtoisen päivityksen liian pitkäksi aikaa, laite menee jumiin! On siinä sitten mukava mennä tabletin kanssa puhelinliikkeeseen valittamaan ettei laite suostu aloittamaan latausta eikä se aukea. Myyjä vaan naureskelee ja sanoo, et "Joo kyllä tää täällä meillä lähtee käyntiin. Sulla on vaan noita päivityksiä alkanut kerääntyä tohon laitteelle, että ne kannattaa tehdä heti sen jälkeen kun oot saanu laitteen laturiin. Ainiin ja kannattaa noita sovelluksia poistella. Laite ei kunnolla toimi jos niitä on liikaa." MITÄ?!! Laitteessa on 16GB muistia, josta alle puolet on käytössä ja silti sovelluksia on liikaa. EN YMMÄRRÄ!

Sitten kun nää sovellukset tykkää päivitellä itse itseään ja päivitykset on useimmiten toinen toistaan huonompia ja vievät ihan älyttömiä määriä tilaa. Luulet olevasi fiksu ja laitat vaihtoehdon ettei sovellukset voi itse päivittää itseään. Sitten teet virheen ja laitat sen ihanan wifin päälle. DUN DUN DUUUUUUUNNNNN. Helvetti aukeaa ja sieltä alkaa heinäsirkkojen tavoin tulvimaan niitä päivityksiä sen wifin varjolla. Puhelin menee jumiin ja se, mitä olit alunperin tekemässä netissä saa jäädä siksi aikaa kunnes kaikki päivitykset ovat saaneet tahtonsa läpi. NNNNGGGHHHH! Tekee mieli lyödä otsaa naulaan ja heittää puhelimella vesilintua. 

Hommaat puhelimeen oikein 4G liittymän ja ajattelet päihittäneesi hitaat yhteydet. Turha luulo! Olet hävinnyt tässä vaiheessa jo taistelusi. Avaat puhelimestasi nettiselaimen ja rupeat kirjottamaan jonkin sivuston osoitetta. Puhelin jumahtaa. Ei tarvitse kirjoittaa yhtään mitään. Hyvällä tuurilla pääset uutissivustolle ja skrollaillessasi uutisvirtaa alaspäin, satut vahingossa pyyhkäisemään yhtä kohtaa pidempään kuin muita. Puhelin jumittuu juuri siihen paikkaan. Yrität paniikinomaisesti skrollailla alaspäin, MUTTA EI! Se on päättänyt juuri avata jonkun sivuston laidassa olleen laihdutusvalmistemainoksen, joka jumiuttaa koko masiinan. Siinä sitten vilkkuu "Onko sinulla ylipaino-ongelmia" -teksti ruudulla samalla kun manaat puhelintasi paremmin kuin katolilaiset papit kansaansa. 

Jossain vaiheessa on vain luovutettava ja myönnettävä tappiosi. On aika vaihtaa puhelin. TAAS. Mietit että tällä kertaa ostat paremman ja pitkäikäisemmän aparaatin, kunnes huomaat mainoksen taas uudesta 99 euron puhelimesta. Takaraivossa huutaa se varoittava ääni ettet lankeaisi taas uuteen surmanloukkuun, mutta työnnät sen äänen pois. Onhan se HALPA. 

Sama oravanpyörä alkaa taas alusta.

Kiitos ja anteeksi ragepostauksestani. Toivottavasti en ole ainut, joka painii samojen ongelmien parissa.

Rakkaudella, Alex.

Heipä hei, Frea tässä!

Alex ehtikin jo esitellä itsensä omassa postauksessaan, joten minäkin päätin kömpiä pimeästä kolostani ja kertoa jotain minusta. Itsestään kertominen lyhyesti ja ytimekkäästi on aika hankalaa, vaikka olenkin tehnyt niin hirveän monesti.

Persoonallisuustestien mukaan olen ulospäinsuuntautunut ihminen ja tämä pitää kyllä paikkaansa. Minusta on kiva tutustua uusiin ihmisiin ja hengautua erilaisissa porukoissa.
Olen kiinnostunut kovasti erilaisista kulttuureista ja kielistä ympäri maailman, sekä minusta historiaa on vallan mukava lukea. Yleensä oppi vain ei pysy päässä ja unohdan oikeastaan kaiken mitä luen historian kirjoista ja netistä.

Pidän kirjoittamisesta, mutten tee sitä tarpeeksi. Tykkään myös lukea, mutta sitäkään en tee läheskään niin paljon kuin pitäisi. Harrastan kirjeenvaihtoa ja postcrossingia, luen sarjakuvia (lähinnä mangaa), askartelen mielelläni, käyn improteatterissa, katselen elokuvia ja tv-sarjoja hitaalla tahdilla ja pelaan mielelläni erilaisia pelejä tietokoneella, konsoleilla sekä pöydänpäällä (lautapelit kunniaan!).
Eipä minulla oikein muuta sanottavaa itsestäni ole.

Kirjoitan blogiin lähinnä ajatuksiani erilaisista asioista ja sitten myös ihan tavallisia arjen tapahtumia. Mutta en toisaalta lupaa, että kirjoitukseni pysyvät vain tietynlaisina tai tietyissä aihealueissa. Tykkään kokeilla kaikenlaista uutta ja sama pätee myös blogiin kirjoittamisessa.

Eräs hauska idea minulla kyllä on. Aion kirjoittaa pientä sarjaa, (jos sitä siksi voi kutsua --ja voihan sitä!) jossa tutkiskelen erilaisia asioita, oli ne sitten harrastuksia, kiinnostuksen kohteita. elämäntapoja tai muotisuuntauksia. Asiat voivat olla minulle jo ennestään tuttuja, mutta otan selvää myös tuntemattomistakin aiheista. Jos kyseessä on harrastus, pyrin myös ottamaan yhteyttä oikeisiin alan harrastajiin, jotta saamme kuulla jotain heiltäkin.

Onko sinulla jokin aihe/harrastus/mielenkiinnonkohde/elämäntapa josta haluaisit kuulla tälläisen perusoudon pulliaisen pohdintoja ja mielipiteitä? Minulla on hihoissani paljonkin asioita joista saatan tulevaisuudessa kirjoittaa, mutta otan mielelläni vastaan muidenkin ehdotuksia :)

Ei minulla muuta nyt, ensikertaan siis! :)

Maailmanlopun vehkeet

Kyllä, juuri ne. Kaikenmaailman tabletit ja älypuhelimet sun muut. Kaikkein pirullisimpana tässä listassa: tekstinkäsittelyohjelmat.

Tässä opinnäytetyöni raporttiosuutta pari viikkoa kirjotelleena alkaa savu nousta korvista tekstinkäsittelyohjelman kanssa.
On kyllä ohjeet ja niitä kun seuraa, niin se ohjelma tekee ihan mitä sitä itseään huvittaa!

Ohjeissa sanotaan kuinka otsikoida teksti.
Teen kuten ohje sanoo: tekstinkäsittelyohjelma tekee kaikesta muusta tekstistä otsikon PAITSI SIITÄ, JOSTA PITI TULLA OTSIKKO!

MIKSI, LUOJANI, MIKSI?!

Kaksi tuntia saman ongelman kanssa jumissa olleena alkaa turhautumaan todenteolla ja turvautumaan erilaisiin keinoihin ohjelman lepyttämiseksi.
Ensin vähän silitellään tietokoneen sivusta ja leperrellään, että josko me nyt tästä erimielisyydestä selvittäisiin ja mentäisi eteenpäin.

Epätoivon iskiessä aletaan rukoilemaan jumalia. Kyllä, niitä jokaista jonka vain nimeltä tiedät. Siihen joukkoon mahtuu myös universumin rukoilukin. Yrität lähettää positiivista auraa ympärillesi, että jospa se tarttuisi tietokoneeseenkin ja josko se masiina nyt alkaisi toimimaan. Ei, ei se ala.
Tässä vaiheessa alkaa ohimoilta hiusten repiminen ja itsekseen kiroilu. Yrität olla huutamatta, joten "juttelet" koneelle hampaidesi välistä: "Miks siun AINA pitää tehä näin?", "MIE EN HALUU ETTÄ TEET NOIN!", "MIKS SIE PIINAAT MINUU?!!". Alat tämän jälkeen nyyhkyttämään ja valittamaan itseksesi. Kiroat kohtaloasi ja mietit "MIKSI AINA MINÄ?".

Seuraavaksi tarmoonnut ja päätät kokeilla vielä yhden, VIIMEISEN, kerran. Taustalla pitäisi soida Eye of the tiger ja sinulle pitäisi ojentaa mitali ryhdistäytymisestäsi.
Mutta ei, se tekee sen saman tempun.
"MIKÄ HELVETTI TÄSSÄ PERKELEEN OHJELMASSA ON VIKANA, KUN SE EI VAAN VOI TOIMIA?!"

Mulkoilet hurjistuneena ympärillesi ohimohiusten sojottaessa kaikkiin ilmansuuntiin niiden repimisen jäljiltä ja alat muistuttamaan Jack Nicholsonia Hohdosta. Alat kerätä pelokkaita katseita ympäriltäsi, kunnes luovutat ja lysähdät tuoliisi pää pöydälle painuneena.

Joku urhea tulee kysymään, että mikä ohjelmassa on vikana. Näytät viimeisillä voimillasi mitä masiina tekee piinatakseen sinua. Urhea katsoo ohjelmaasi ja sanoo "joo no kun siulla on täällä tämmöinen asetus päällä ja sit otetaan se pois niin kato... klikkaa hiirtä ...niin nyt se toimii".

Katsot Urheaa silmät pyöreinä ja kumartelet henkilöä vuodattaen kiitoksia. Samalla kiroat itseäsi, miksi pitää aina olla niin helvetin tyhmä.

Seuraavana vaiheena onkin sisällysluettelon teko. Ja eikun sama rumba alkaa taas alusta.

Opiskelun iloa kaikille!

Aion myöhemmin tehdä avautumisen myös ystävistämme mobiililaitteista. Kiitooooosss~

Morjens!

Täällä kirjoittaa Alex, toinen tän blogin kirjoittajista, ja nyt vissiinkin pitäis vähän esitellä itteensä.

Kerron nyt ympäripyöreästi, että olen otaku (tiedän, ihan hirveä paljastus) ja kuulun moniin fandomeihin. Jos joku nyt ei satu tietämään mitä fandom tarkoittaa, niin tässäpä lyhyt ja ytimekäs määritelmä, jonka tarjoaa Urbaani Sanakirja:

"Fandom tulee sanoista "fan's kingdom" (fanien valtakunta).

Erilaisia "fandomeja" ovat mm. Harry Potter, Taru Sormusten Herrasta, Twilight, anime/manga -sarjat, erilaiset yhtyeet, TV-sarjat, sekä monet muut.

Määritelmää käytetään usein fanfiction -tarinoiden yhteydessä, sekä roolipeleissä ja cosplay -sivustoilla."

Eli siis yleiskielellä olen nörtti. Ja jos jollekin jäi tuo otaku-osuus epäselväksi, niin se tarkoittaa että "fanitan" japanilaista populäärikulttuuria. Ja vähän kaikkea muutakin, joka sijaitsee Aasiassa.

Se, miksi kirjoitan tähän blogiin, valkenee teille seuraavaksi.

Minua aika-ajoin alkaa nakertamaan yhteiskunta ja sen ihmiset. Ja koska yritän säästää kanssa ihmisteni kuuloa ja hermoja, päätin ruveta kirjoittamaan tämmöstä rageblogia, josta te rakkaat lukijat saatte kärsiä.
Vastapainoksi ylenpalttiselle avautumiselleni aion myös kirjottaa minulle tärkeistä asioista (kuten kuinka löysin jonkun IHANAN mangan tms. antikvariaatin alelaarista) ja muustakin perseilystä.

Ehkäpä tässä tuli asia aika pitkälti selväksi.

Rakkaudella teidän,

Alex